Saariselkä 27.11-12.12.2020 Naavaparta ja Naavakolo

Aamulla 26.11 oli lähtö kohti pohjoista, kuten niin monesti aikaisemmin yli 45 vuoden ajan. Nyt suuntana oli kuitenkin Saariselkä, kun aikaisemmin matkanpää on ollut Muonio.  Oma ikääntyminen näkyy ehkä parhaiten siinä, kun ennen reilun 800 km ajoi yhdellä-kahdella lyhyellä paussilla, niin nyt suunnitelmiin kuului yöpyminen Kemissä. Hotelli Toivola oli mukava ja edullinen tuttavuus, jota voimme suositella välietappina sitä tarvitseville matkustajille.

Seuraavana aamuna matka jatkui sitten kohti Rovaniemeä, jossa automarketista ostimme ruokaostokset. Näin korona-aikana oli ihmiset kiitettävästi varustautuneet maskeihin, paitsi se bussillinen italialaisia nuoria, jotka joutuivatkin paikallisen rouvan puhutteluun ja jo alkoi heillekin löytyä maskeja naamalle.

Sitten alkoikin matkan viimeinen taival kohti Saariselkää ja Naavapartaa. Tietenkin ennen liikkeelle lähtöä Porokello-sovellus päälle. Tämän sovelluksen soisi kaikkien Lapissa porohoitoalueella autoilevien puhelimeensa lataavan. Olen yli 45 vuoden aikana ajanut yhden porokolarin, jossa poro on kuollut ja läheltäpiti tilanteita….. no niitä ei lasketa. Tälläkin kertaa olisin varmaan ilman Porokello-sovellusta tehnyt lähempää tuttavuutta poron kanssa, mutta sovelluksen varoitus ja vauhdin hiljentäminen antoi aikaa väistää yhteentörmäys.

Noin klo 15 saavuimme pienen suunnistuksen jälkeen Rautulampi G 14 eli Naavapartaan. Mukavan pieni huoneisto tuntui heti kotoisalta eläkeläisparille. Huoneiston puhtaus oli myös aivan upeata, tälläistä siisteyttä ei joka mökissä ja huoneistossa tapaa. Toivottavasti kiitokset menevät asunnon hoitajalle.

Vaikka itse emme tällä kerralla hiihtäneet, oli hiihtäjiä kyllä laduilla, jotka olivat valaistut. Luulen, että Saariselkä on enemmän hiihtäjien kuin laskettelijoiden suosima paikka. Toki laskettelukeskus löytyy Kaunispäältä, mutta ehkä laskettelijat suuntaavat enemmän Ruka-Ylläs-Levi alueille. Majoituskapasiteettiä löytyy Saariselältä kyllä mielin määrin, jonka voi hyvin havaita, kun kyläraittia kävelee. Samoin ravintoloita löytyy, joita olisikin ollut mieluisaa testata ruokatarjonnan suhteen. Valitettavasti korona-aika laittoi riskiryhmään kuuluvina meidät omakeittiö-linjalle.

Viikolla suuntasimme auton nokan Inariin ja siellä Saamelaismuseo ja luontokeskus Siidaan. Revontuli- filmin esitys auditoriossa ei antanut mitään ahaa-elämyksiä. Valokuvausta nuorempana harrastaneena Pentti Sammallahden upeat mustavalkoiset valokuvat pohjoisen ihmisistä sykähdittivät. Siidan perusnäyttely saamelaisesta luonnosta ja kulttuurista on kokonaisuus, joka jokaisen matkailijan on syytä käydä katsomassa.

Ensimmäinen viikko kului nopeasti ja lauantaina pääsimme muuttamaan isompaan paritaloon, Naavankoloon, joka muutama kilometri keskustasta loi vähän erilaisen ympäristön asumiseen.

Käynti Kaunispään huipulla antoi tuta tuntureiden tuulista, kun viima pieksi kasvoja. Edes kaamosaika ei häirinnyt lomaamme, jonka saimme viettää näissä hyvin varustetuissa ja siisteissä mökeissä. Niin upea kokemus oli, että teimme jo seuraavan varauksen kesäksi.

Nähdään ensi kesänä,

KIITOS !